torstai 23. huhtikuuta 2009

Espanja

Huomenna koittaa päivä, jolloin aloitan vaelluksen Santiago de Compostelaan. Lentelen Madridiin aikaisin aamusta, jossa tapaan vanhempani (he lentävät siis Suomesta). Palaan viikon kuluttua ja lupaan heti välittömästi kertoa valaistuneesta olostani ja ajatuksistani! Ciao!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Pääsiäismuistelot

Pääsiäislomamme oli mitä mainioin! Kämppikseni niin-sanottu-poikakaveri - olkoon hän nyt vaikka nimeltään M - tuli hakemaan meitä huippuaikaisin lauantai aamuna. No, kahdeksalta. Mutta siis aikaisin kuitenkin. Pysähdyimme matkalla "salaiselle rannalle". Ja sitä se todella olikin. Rannalle piti ajaa ensin autolla kurvikasta tietä vaikka kuinka pitkästi, jonka jälkeen kiipeilimme hyvän tovin pitkin jyrkkiä kallioita. Mutta se kaikki oli vaivan arvoista, ranta oli mitä kaunein ja ilma ihanin. Vaikka vesi oli jäätävän kylmää, pulahdimme silti uimaan. Se virkisti meitä sopivasti pitkällä matkallamme.

Majapaikkamme oli aivan meren rannalla, erittäin rauhallisessa kylässä. Koska tähän aikaan vuodesta ei ole mikään turistikausi, saimme kämppikseni kanssa kylän taatusti ainoina ulkomaalaisina ansaittua huomiota. Ensimmäisen tuntuman saimme ihmettelevistä kyläläisistä, kun saavuimme perille. Majapaikkamme pihalla leikki kaksi noin kymmenvuotiasta M:n sukulaispoikaa. Poikien leikit loppuivat leikaten kun kurvasimme pihaan. He tuijottivat meitä kuin ulkoavaruudesta tipahtaneita omituisuuksia, jo ihan siksikin että puhuimme heille vierasta kieltä (siis englantia). M opasti hämmästyneitä poikia, että "huomaatteko, englanti on hyvin tärkeä kieli". Pojat tuijottivat aikansa ihan hiljaa, kunnes toinen tokaisi "eikä ole" ja molemmat jatkoivat taas leikkejään. Puristin naurua sisälleni ja tuumasin että olen tullut mitä ihanimpaan italialaiseen pikkukylään!

Viikonlopun aikana tapasimme M:n huippumukavia ystäviä, teimme itse omin käsin pastaa, nukuimme pitkään, laiskottelimme, kiertelimme lähikyliä, söimme hyvin ja hihittelimme vatsamme kipeiksi. Takaisin Roomaan palasimme maanantai-tiistai välisenä yönä. Aamuyöllä. Puoli kolme. Tiistai päivä ei ollut kiva työpäivä, ei ollenkaan.

Ps. Emme edelleenkään ole kovin hyvin perillä mikä asema M:llä on kämppikseni elämässä. Keittiöpsykolointi siis jatkuu entisellään.

Pss. Lähden ensi viikolla sinne Espanjaan, vaeltamaan. Juoksen ja lenkkeilen joka päivä hikipäissään ja erittäin hädissäni pitkin Rooman puistoja, ja jossakin aivojeni sopukoissa kummastelen miten ihmeessä ajattelin selvitä hengissä siitä reissusta. Jää nähtäväksi ja koettavaksi!

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Buona Pasqua

Voiko pääsiäisloma alkaa ihanammin! Heräsin aamulla ilman herätyskelloa, keitin aamukahvia ja söin aamupalan rauhassa. Aamupalan jälkeen laitoin lenkkarit jalkaan ja juoksin ulos aurinkoon. Olen käynyt tällä viikolla joka ikinen päivä lenkillä - joko juoksemassa tai kävelemässä reippaasti (olen siis vihdoinkin aloittanut kuntoilun, hyvä minä!). Suuntasin lähellämme olevaan Villa Doria Pamphiljiin, Rooman suurimpaan puistoon. Aurinko silitti ihoa, tuuli kuiskaili korviin suloisia ja silmät ahmivat kaunista puistoa. Puistossa on lampi, jonka rantaan jäin ihastelemaan joutsenia, kilpikonnia, ankkoja ja maailman suloisimpia pieniä ankanpoikasia. Tiellä juoksenteli sisiliskoja, linnut kujersivat puissa ja mieleni teki hymyillä kaikille vastaan tuleville ihmisille.

Pääsiäisloman kunniaksi lähdemme illalla ulos syömään, kokeilemme todennäköisesti jotakin Trasteveren ravintoloista. Myöhemmin illalla Colosseumilla on jokin jumalanpalvelus tai vastaava, jonne saapuu myös paavi. Sinne siis! Huomenna aamulla matkaamme kämppikseni ja hänen niin-sanotun-poikakaverinsa kanssa Calabriaan, Etelä-Italiaan. Tuo "niin sanottu" siitä syystä, että emme ole kämppikseni kanssa lukuisista keittiöpsykologi-istunnoista huolimatta vielä päättäneet, onko kyseessä poikaystävä vai ei. Palaamme takaisin Roomaan maanantaina, ja olemme aivan innoissamme. On ihana päästä ulos Roomasta, nähdä Italiaa.

Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Syvällistä tyhjänpäiväisyyttä

Tämä maa on kummallinen. Olen keskustellut muutamien ihmisten kanssa mm. jätteiden kierrättämisestä. Ihmiset ymmärtävät kierrättämisen tärkeyden, mutta sanovat että kierrättäminen on mahdotonta täällä (jäi hieman epäselväksi miksi). Veroja ei makseta, koska verorahat eivät kuitenkaan menisi sinne mihin ne on tarkoitettu ja humalassa ajaminen on sallittua, koska julkinen liikenne on niin surkeaa ja miten sitä muuten päästäisiin iltariennoista kotiin (taksilla?). Samaan aikaan kaikki kauhistelevat sitä, kuinka paljon ihmisiä kuolee Italian maanteillä - eniten onnettomuuksia tieliikenteessä aiheuttaa juuri alkoholi.

Tämä yhteiskunta on jollakin tavalla vinksallaan. Huomaan, että italialaisilla on paljonkin käytännön ymmärrystä asioista ja he tietävät miten tulisi toimia, mutta eivät kuitenkaan toimi sen mukaan. Energiaa, uskallusta ja halua asioiden muuttamiseen ei ole tarpeeksi.

Toisaalta, sellaisiahan me ihmiset olemme. Tiedämme kuinka tulisi toimia mutta teemme joka tapauksessa jotenkin toisin.

Olipa syvällistä mutta toisaalta ihan yhtä tyhjää löpinää. Pointtini on kaiketi siinä, että täällä yhteiskunnassa muhii suuri epäluottamus, voimattomuus ja vahva perinteiden kunnioittaminen (ja perinteillä tarkoitan tässä nyt sitä, että jos sitä maitopurkkia ei ole ennen pesty ja laitettu kartonkikeräykseen niin ei sitä tehdä nytkään).

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Järisyttävää

Hyi jumankekka että säikähdin! Kello on 4:15 sunnuntai-maanantai välisenä yönä ja istun täällä sydän rinnasta ulos pyrkien, kädet täristen ja varpaat tutisten! Heräsin nimittäin vajaa tunti sitten siihen, että sänkyni pomppi, vaatekaappi natisi ja seinät heiluivat. Kimpaisin istumaan ja olin varma että koen elämäni ensimmäistä yliluonnollista kokemusta. Kun tärinä ja heiluminen lakkasi, makasin sängyssä puoli tuntia silmät harollaan, kädet tiukasti ristissä ja tuijottelin pimeää huonetta sydämen sykkiessä vatsassa työntäen aikaisemmin illalla syömääni iltapalaa kohti kurkkua. En uskaltanut nukahtaa, en uskaltanut liikahtaa.

Sitten mieleeni juolahti, että kyseessä saattaisi olla maanjäristys. Tästä oivalluksesta meni kuitenkin vielä vartti, ennen kuin uskalsin nousta sängystä ja laittaa valot päälle ja tietokoneen käyntiin. Ja mitäs sitten löysinkään La Repubblican nettisivulta, uutisen voimakkaasta maanjäristyksestä Roomassa! Maa tärisi 6,7 richterin voimalla, joten ei kummakaan jos huone hieman natisi liitoksissaan.

Seurailen nettiin päivittyviä uutisia vielä hetken, että mitä hittoa täällä nyt oikein tapahtuu. Voin kuitenkin kohta jatkaa uniani ilmeisesti hyvillä mielin ja unohtaa ajatukset poltergeist -ilmiöistä, vanhojen talojen kummituksista ja muista hirvityksistä. Mutta että hittolainen sitä piti säikähtää!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Takaisin aurinkoon

Tällä viikolla päivät ovat taas viipottaneet toistensa perää sellaisella vauhdilla, että ihan hirvittää. Suomen vierailu alkaa tältä erää olla ohi. Vielä on yksi kyläpaikka ja ystävä näkemättä, huomenna iltapäivästä painelen sitten taas takaisin Roomaan. Tämä viikko on ollut aivan ihana, olen nähnyt perhettä, ystäviä ja kierrellyt pitkin Suomea. Ja tehnyt töitä. Ja sairastanut taas ah niin ihanaa takaisin palannutta flunssaa. Tänään kävin aamulla vihdoin lääkärissä kyselemässä josko jo tarvitsen tähän jotain väkevämpää lääkitystä, kun ei tunnu menevän millään ohi. Lääkäri-täti sitten tuumasi, että taisi tuo edellinen lento aiheuttaa tämän olon, toinen korva nimittäin kiukkuili siihen malliin, siellä ei tärykalvo liikkunut niin kuin pitäisi. Määräsi sitten huomiselle lennolle lääkettä, jotta pysyisin suht terveenä enkä saisi korvatulehdusta. Muuta lääkettä se ei määrännyt, lepoa vain. Niin ja kirjoittihan se minulle mukaan selostuksen siitä, mitä se tutki ja mikä vaivaa, jotta jos tarvii käydä Italiassa lääkärissä niin tiedän sitten mistä puhua. Tosin teksti on kirjoitettu osin latinaksi, lääkärikielellä ja lyhenteitä käyttäen, mutta ei hätää! Olenhan juuri läpäissyt italian alkeiskurssin mitä ilmeisemmin erinomaisin arvosanoin, joten kyllähän minä sen tekstin osaan kääntää vaivatta italiaksi! No, toivotaan että korvat pysyy kunnossa ja flunssa häviää eikä tarvitse alkaa kääntelemään yhtään mitään.

Suomessa on ollut kivaa, mutta on kyllä kiva palata kotiinkin. Aurinkoon ja lämpöön.