Olen ollut kiireinen, pahoittelut että blogin päivitys on jäänyt hieman toissijaiseksi toiminnaksi. Olen kestittänyt suomalaisia ystäviäni, kiertänyt Rooman nähtävyyksiä ties kuinka monennetta kertaa, käynyt paljon ulkona, tehnyt töitä aina jossain välissä (yleensä huippu aikaisin aamulla tai todella myöhään illalla), opiskellut italiaa, yrittänyt lukea ja kirjoittaa. Sovitan aikatauluja ja tekemisiäni yhteen, luovin ja suunnittelen. On ihanaa kun on paljon tekemistä, mutta nyt on sellainen olo että melkein pitäisi paeta kaupungista hetkeksi. Tosin mielummin näin että on paljon tekemistä kuin että ei olisi mitään tekemistä!
Suomalainen ystäväni oli täällä kylässä viikonloppuna. Hän kauhisteli Rooman liikennettä. Kieltämättä liikenne täällä on aivan järkyttävä, mutta nyt koen olevani jo tottunut siihen siinä määrin, että en enää jaksa kovin paljoa kauhistella. Kuljen sujuvasti, osaan pälyillä jatkuvasti ympärilleni, osaan varoa, väistää, pysähdellä, kiertää. Suurinta huviani on seisoa bussipysäkillä ja katsella liikennettä. Silloin saatan hihitellä ääneen, koska liikenteessä tapahtuu niin kummallisia asioita. Joku yrittää väkisin peruuttaa tienvierestä liikenteen sekaan, toinen näppää hätävilkut päälle ja jättää auton parkkiin keskelle katua (KESKELLE katua) ja alkaa purkamaan takakontista tavaraa (edelleen siis siihen keskelle katua). Ambulanssi selviytyy ruuhkasta laittamalla vilkut ja pillin päälle ja motoristit ja skootteristit puikahtelevat kuka mistäkin suunnasta ohi autojonojen. Kummallista kyllä, koko tämä sekamelska näyttää toimivan sujuvasti ja kaikki on mahdollista. Jopa se liikenteen sekaan peruuttava tyyppi onnistui. Kaikkein hauskimpia ovat kuitenkin ne pukumiehet, jotka ajavat skootterilla salkku kädessä, kravatti kainalossa ja selkä suorana. Siinä näyssä on jotakin hirvittävän koomista.
Tällä hetkellä elämäni on siis melko lailla verrattavissa Rooman liikenteeseen. Se on hallittu kaaos. Mutta se on hyvä, että se on hallittua.
PS. Pakko kertoa, sain eilen italian testissä yhtä vaille täydet pisteet. Jes!
Joo liikenne on kyllä aika omiaan. Onneksi suomessa olin se joka änkes pikkuväleihin ja aiheutti kaaosta, kun nyt sitten tunnun sopivani hyvin joukkoon. Aina annetaan tilaa ja itsekään ei ota niin kirjaimellisesti ota noita liikennemerkkejä, hih.
VastaaPoistaHienoa, että tuo italiankurssi on mennyt noin hyvin. Itsekin haluaisin kurssille. Täällä landella noita kursseja ei ole, joten ei auta kun puhumalla jatkaa :D