Odotusta ollut

Aloitin tänään matkalaukun pakkaamisen. Lentelen Suomeen tämän viikon torstaina ja totta puhuakseni en ole vielä kertaakaan tämän vuoden aikana ollut näin innoissani menossa (tai tulossa) Suomeen! En keväällä, jolloin pääsin näkemään luonnon tuoreen vihreyden enkä kesällä, jolloin grillailtiin makkaraa ja nautittiin valoisista öistä. Nyt olen menossa (tai tulossa) aikana, jolloin on pimeää ja ilmeisesti vielä täysin lumetonta - ainakin niillä korkeuksilla jonne minä suuntaan. Silti olen ylionnellinen ja iloinen! Liekkö se on sitten joulunaika mikä tämän olotilan saa näin hupaisaksi. Toisaalta täällä Italiassa joulukuu ei ole tuntunut normaalille joulukuulle, ei sitten ollenkaan. Eilen kaupassa käydessäni melkein ostin 50 sentillä tonttulakin, ihan vaan että saisi hieman fiilistä.

Näiden muutamien viikkojen aikana olen tehnyt paljon töitä ja viettänyt vähänlaisesti vapaa-aikaa. Jotakin olen kuitenkin ehtinyt touhuta. Olen taiteillut (koristelin kylpyhuoneemme oven erittäin hienolla kuvakollaasilla), kirjoitellut ajatuksiani yksiin kansiin (tarkoittaa siis sitä, että työstän tekstiä josta tulee ehkä joskus jotain), käynyt vähemmän ahkerasti lenkillä, harkinnut aloittavani saksan ja ruotsin kielten kertaamisen, harrastanut ahkeraa nettisurffailua ja tsättäilyä, tavannut pari erittäin epäpätevää poikaystäväkandidaattia.. ja ja, siinähän sitä.

Olin ulkona kämppikseni kanssa lauantaina. Joimme pullon shampanjaa, vain ihan siitä ilosta että sattui olemaan lauantai-ilta ja elämä on kivaa. Eksyimme keskustan hirvitysturisti paikkaan, jossa viihdyimme ehkä puoli tuntia ja lähdimme takaisin kotiin. Odotimme bussia noin kolmenkymmenen muun ihmisen kanssa 45 minuuttia. Ja sitten sullouduimme kaikki noin kolmekymmentä jo ennestään tupaten täynnä olevaan bussiin. Tunnelma oli huipussaan, mutta meno vain parani kun kuski eksyi reitiltä! Kurvailimme pitkin Rooman keskustaa, reppana kuski ajoi varmasti ensimmäistä vuoroaan. Matkustajat huutelivat kuskille ohjeita - vai a sinistra, giri a destra, no no diritto, FERMA!! Nauroimme ja kaikilla oli hauskaa, paitsi sillä tytöllä joka menetti hermonsa kun ei päässytkään ihan sille pysäkille minne oli menossa. Bussimatka kotiin oli ehdottomasti illan hauskin tapaus.

Sanoinko jo, että on ihana tulla Suomeen? Hirveä ikävä.