Täällä ei ole koskaan kiire. Kaikelle löytyy aina aikaa. Itse asiassa en ole ikinä kuullut täällä kenenkään sanovan 'en ehdi, minulla ei ole aikaa, pitää katsoa kalenterista'. Täällä aikaan suhtaudutaan eri tavalla kuin Suomessa. Italialaiset ovat oikeasti aina myöhässä, mutta se ei johdu siitä että he ovat epäkohteliaita tai että he tekisivät sen tahallaan. Se johtuu siitä, että he elävät tässä hetkessä. Kerran istuimme ruokapöydässä, ja kysyin mihin aikaan A:n siskon pitää olla takaisin töissä. Hän vastasi kello 14:30. Kello oli sillä hetkellä 14:30. Hän oli kuitenkin vielä syömässä pastaansa. Sillä hetkellä se oli hänelle tärkeää, ja hän halusi syödä ja lähteä vasta sitten. Tai jos sovimme tapaamisen kavereiden kanssa, ja matkalla tapaamiseen tapaamme toisia kavereita, saatamme turista näiden toisten kavereiden kanssa hyvän tovin ja saapua tapaamiseen myöhässä. Mutta se ei tee mitään, koska todennäköisesti kaverimmekin ovat myöhässä. He ovat ehkä nähneet jonkin kaupan ikkunassa herkullisia leivoksia ja pistäytyneet herkuttelemaan niillä. Italialaiset elävät hetkessä, tekevät tässä ja nyt sitä mitä haluavatkin tehdä.
Itse olen ollut (ja olen ajoittain vieläkin) kellon ja aikataulujen orja. Joskus mikään ei ole niin raivostuttavaa, kun kukaan ei ymmärrä työkiireitäni tai sitä että en voi yhtäkkiä iltapäivällä lähteä kahville, jos minulla on töitä tehtävänä. Kuitenkin lähes aina kiire on itse luomani illuusio, ja jos joskus lähdenkin keskustaan iltapäiväkahville kesken työpäivän, ei siitä tapahdu mitään vahinkoa. Päinvastoin, pienen tauon jälkeen olen tehokkaampi ja energisempi.
Olen luopunut kellon käytöstä lähes kokonaan. Muutaman kerran olen kaupassa käydessäni tutkinut erilaisia seinäkelloja, mutta sitten tuumasin että elämä on kivempaa ilman. Kun en tiedä kellonajoista mitään, aikaa tuntuu olevan enemmän. Näin erään suomalaisen kirjakaupan verkkosivuilla kirjan, jossa annetaan vinkkejä elämänmenon hidastamiseen. Olin jo melkein tilaamassa kirjaa, kunnes tajusin että en tarvitse kirjatietoa oppiakseni hidastamaan aikaa. Minun tarvitsee vain ymmärtää vieläkin syvemmin elämänmenoa täällä. Unohdan oman stressini ja kiireeni, juon iltapäiväkahvia, hiljennyn siestan aikaan, syön kahdelta pitkän lounaan, käyn aamulenkeillä. Ja silti ehdin tehdä töitä ja kaikkea sitä mitä haluan tehdä.
Enkä aio enää sanoa että 'minulla ei ole aikaa, en ehdi', koska se on suuri valhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti