Jännityksen aihe nro 1

Kämppäkaveri ja kämppä. Tiedän tasan sen, että tulen muuttamaan kaksioon jossa minulla on oma huone, ja että tuleva kämppäkaverini on 22-vuotias amerikkalaistyttö, joka on muuttanut muutama kuukausi sitten Roomaan opettamaan englantia. Siinä lähes kaikki informaatio tällä hetkellä. Uskoisin kuitenkin, että tulemme hyvin toimeen (ja kuinka hyvin sitä tarvitsee kämppiksen kanssa tulla toimeen, ei kai meistä mitään parhaita ystäviä tarvitse tulla?) ja jos ei, niin voin aina lähteä menemään. Minullahan kun ei ole asuntoon mitään virallista vuokrasopimusta, joka sitoisi asumaan asunnossa kuukausia, vaan vuokraus hoidetaan rehdisti aitoitalialaiseen tapaan ilman sopimuksia ja sitoumuksia, maksu käteisellä suoraan vuokraisännälle. Tätähän on moni jo kauhistellut, mutta kummakseni olen huomannut pitäväni kyseistä käytäntöä kovinkin normaalina. Ehkäpä ajatukseni ovat alitajuisesti jo kytkeytyneet "italiatasolle". Asiat kun eivät todellakaan tule menemään seuraavan puolen vuoden aikana sillä tavalla, mihin Suomessa on tottunut. Mutta ei ole tarkoituskaan. Jos haluaisin asioiden olevan ennallaan, jäisin tänne räntäsateeseen. Vaan kun en jää.