Ostin viikonloppuna ison matkalaukun, johon nyt tulisi mahduttaa omaisuuteni. Tai no, ainakin melkein koko omaisuuteni. Matkalaukun lisäksi otan mukaan myös rinkan. Toisaalta, onkohan se liioittelua?
Uskomattoman vaikeaa saada karsittua tavaroista mukaan pelkästään tarpeellinen. Jotenkin on olo, että mistään ei millään haluaisi luopua eikä mitään haluaisi jättää pois kyydistä. Kyse ei niinkään ole siitä tarvitsenko jotakin tavaraa tai vaatetta, vaan siitä mitä kaikkia tunteita kyseiseen tavaraan tai vaatteeseen liittyy. Taidan nyt kerätä tuttujen asioiden avulla itseni ympärille turvallisuutta.
Ja kuitenkin olen Roomaan saapuessani ihan yhtä paniikissa menen sinne sitten tyhjän matkalaukun kanssa tai kaikki vanhat riepuni mukaan pakattuina. Mutta se on se paniikin tunne, joka minun tulee vain ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti