Tämä maa on kummallinen. Olen keskustellut muutamien ihmisten kanssa mm. jätteiden kierrättämisestä. Ihmiset ymmärtävät kierrättämisen tärkeyden, mutta sanovat että kierrättäminen on mahdotonta täällä (jäi hieman epäselväksi miksi). Veroja ei makseta, koska verorahat eivät kuitenkaan menisi sinne mihin ne on tarkoitettu ja humalassa ajaminen on sallittua, koska julkinen liikenne on niin surkeaa ja miten sitä muuten päästäisiin iltariennoista kotiin (taksilla?). Samaan aikaan kaikki kauhistelevat sitä, kuinka paljon ihmisiä kuolee Italian maanteillä - eniten onnettomuuksia tieliikenteessä aiheuttaa juuri alkoholi.
Tämä yhteiskunta on jollakin tavalla vinksallaan. Huomaan, että italialaisilla on paljonkin käytännön ymmärrystä asioista ja he tietävät miten tulisi toimia, mutta eivät kuitenkaan toimi sen mukaan. Energiaa, uskallusta ja halua asioiden muuttamiseen ei ole tarpeeksi.
Toisaalta, sellaisiahan me ihmiset olemme. Tiedämme kuinka tulisi toimia mutta teemme joka tapauksessa jotenkin toisin.
Olipa syvällistä mutta toisaalta ihan yhtä tyhjää löpinää. Pointtini on kaiketi siinä, että täällä yhteiskunnassa muhii suuri epäluottamus, voimattomuus ja vahva perinteiden kunnioittaminen (ja perinteillä tarkoitan tässä nyt sitä, että jos sitä maitopurkkia ei ole ennen pesty ja laitettu kartonkikeräykseen niin ei sitä tehdä nytkään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti