Irkkupubit ja jalkapallo

Tämä viikko on ollut melkoista myllerrystä työn suhteen. Olen kuitenkin onneksi pystynyt viettämään myös hieman vapaa-aikaa. Keskiviikkona olin ulkona ruotsalaisen ystäväni kanssa. Kapinoimme italialaista illalliskulttuuria vastaan, ja menimme syömään kuudelta erääseen irkkupubiin hampurilaisannokset (ja tämän voi siis lukea rankaksi synniksi). Hampurilaisen kylkiäisenä nautiskelimme isot tuopilliset olutta ja kun ateria oli saatu päätökseen, suuntasimme seuraavaan irkkupubiin. Puhuimme matkalla, että olisikohan joskus kiva mennä pubiin katsomaan jalkapalloa. No, siellä seuraavassa pubissa oli jalkapalloa. Pubin seinät olivat täynnä televisioruutuja ja screenejä ja jokaisessa näytettiin eri peliä. Emme oikein päässeet perille mihin peliin liittyi kaiuttimista kuuluva selostus (sitä paitsi selotus ei kuulostanut yhdellekään tuntemistamme kielistä). Aikamme istuttuamme päätimme vaihtaa paikkaa, koska... no, meitä ei jalkapallo sitten kuitenkaan niin kiinnostanut ja kukaan ei ollut kiinnostunut meistä.

Seuraavassa irkkupubissa kolmannen olusen äärellä jallitimme söpöä baarimikkoa, ja kohta siinä oli jallittamassa meitä tämän söpön baarimikon vähemmän söpö veli ja lipevä serkku (jotka onneksi kadotimme sujuvasti pakenemalla vessaan). Ja kyllä vain, myös täällä seurattiin jalkapalloa, tosin tällä kertaa vain yhdeltä screeniltä. Olusten jälkeen liukenimme paikalta ja totesimme, että emme enää mene jalkapalloiltoina irkkupubeihin. Jos haluaa uusia tuttavuuksia tai juttuseuraa (emmekä siis laskeneet näitä kahta kaverusta uusiksi tuttavuuksiksi tai edes kovin potentiaaliseksi juttuseuraksi), näinä iltoina saldo on mitä todennäköisemmin lähes nolla (ihana syyttää tästä jalkapalloa!).