keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Hienosäätöä

Uusi asunto on kerrassaan hyvä, lukuunottamatta pikkiriikkisiä ongelmia, joita olemme kohdanneet tässä parin viikon aikana. Ensinnäkin olimme ilman kaasua muutaman päivän. Meillä oli aluksi hieno uusi jääkaappi, joka osoittautui käyttökelvottomaksi. Vuokraisäntäpariskunta toi uuden, joka sekin ilmeni rikkinäiseksi. Nyt meillä on kokeilussa kolmas versio, toivotaan että siellä säilyy maidot ja voit pilaantumatta. Toimivasta pyykinpesukoneesta olemme unelmoineet kaksi viikkoa, siihen pitää vieläkin vaihtaa osia jotta se toimisi ilman että kaikki vesi valuu pitkin lattioita. Parvekkeen ovi hajosi kun laitoimme sitä kiinni, uusi tuli tilalle parin päivän päästä (onneksi ei ole talvi ja kylmä!). Myös kylpyhuoneen ikkuna hajosi ja nyt tämä uusi on sellaista mallia, joka pitää laittaa kiinni tietyllä erikoistaktiikalla. Suihkun pään olemme uusineet kolme kertaa. Nettiä saamme odotella vielä ainakin kaksi viikkoa. Korostan sanaa ainakin. Lisäksi kylpyhuoneen hanan joutuu vääntämään pyyhkeen avulla kiinni, jotta se ei tiputtaisi vettä. Vuokraemännän mukaan siinä ei tosin ole mitään ihmeellistä.

Olemme vaivanneet vuokraisäntäpariskuntaa nyt lähes joka päivä. Toissa päivänä marssimme heidän luokseen (he siis asuvat samassa rakennuksessa, mikä on näiden ongelmien selvittämisen kannalta erittäin käytännöllistä), ja kun mies avasi oven hänen kasvoiltaan oli selvästi luettavissa "voi ei, mitä nyt taas". Tosin he ovat olleet eriystävällisiä ja tehneet parhaansa asioiden korjaamiseksi, mutta silti mikään ei ole tullut ensimmäisellä kerralla kuntoon. Perheen pieni tytär toi meille taas tässä yksi päivä herkkukorin. Ehkä he haluavat jollakin tavalla hyvittää kaikkea tätä vaivaa, mitä meille on koitunut asioiden toimimattomuudesta.

No mutta, jollakin tasolla tämä kaikki ei yllätä minua lainkaan. Asummehan Italiassa.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Irkkupubit ja jalkapallo

Tämä viikko on ollut melkoista myllerrystä työn suhteen. Olen kuitenkin onneksi pystynyt viettämään myös hieman vapaa-aikaa. Keskiviikkona olin ulkona ruotsalaisen ystäväni kanssa. Kapinoimme italialaista illalliskulttuuria vastaan, ja menimme syömään kuudelta erääseen irkkupubiin hampurilaisannokset (ja tämän voi siis lukea rankaksi synniksi). Hampurilaisen kylkiäisenä nautiskelimme isot tuopilliset olutta ja kun ateria oli saatu päätökseen, suuntasimme seuraavaan irkkupubiin. Puhuimme matkalla, että olisikohan joskus kiva mennä pubiin katsomaan jalkapalloa. No, siellä seuraavassa pubissa oli jalkapalloa. Pubin seinät olivat täynnä televisioruutuja ja screenejä ja jokaisessa näytettiin eri peliä. Emme oikein päässeet perille mihin peliin liittyi kaiuttimista kuuluva selostus (sitä paitsi selotus ei kuulostanut yhdellekään tuntemistamme kielistä). Aikamme istuttuamme päätimme vaihtaa paikkaa, koska... no, meitä ei jalkapallo sitten kuitenkaan niin kiinnostanut ja kukaan ei ollut kiinnostunut meistä.

Seuraavassa irkkupubissa kolmannen olusen äärellä jallitimme söpöä baarimikkoa, ja kohta siinä oli jallittamassa meitä tämän söpön baarimikon vähemmän söpö veli ja lipevä serkku (jotka onneksi kadotimme sujuvasti pakenemalla vessaan). Ja kyllä vain, myös täällä seurattiin jalkapalloa, tosin tällä kertaa vain yhdeltä screeniltä. Olusten jälkeen liukenimme paikalta ja totesimme, että emme enää mene jalkapalloiltoina irkkupubeihin. Jos haluaa uusia tuttavuuksia tai juttuseuraa (emmekä siis laskeneet näitä kahta kaverusta uusiksi tuttavuuksiksi tai edes kovin potentiaaliseksi juttuseuraksi), näinä iltoina saldo on mitä todennäköisemmin lähes nolla (ihana syyttää tästä jalkapalloa!).

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Uusi koti

Saimme asunnon josta kerroin viimeksi! Kävimme katsomassa asuntoa vielä perjantaina ja saimme avaimet samantien. Myös vuokrasta päästiin sovintoon, vihdoin ja viimein. Otimme huoneen jossa on iso parveke ja näkymä laitakaupungin yli vuorille. Päivällä näkymä on huikea, illalla vielä kauniimpi kaikkine tuhansineen tuikkivineen valoineen. Järjestelimme paikkoja asunnossa aivan innoissamme ja juoksentelimme vuoron perään parvekkeelta toiselle ja ihmettelimme kaikkea sitä tilaa, mitä meillä nyt on. Vuokraisäntäperhekin vaikuttaa erittäin ystävälliseltä (vaikkakin sopimukseen pääsyssä jouduimme hieman neuvottelemaan topakan tuntuisen mamman kanssa). Tervetuliaistoivotuksena perheen nuori tytär oli jättänyt meille keittiön pöydälle pienen herkkukorin ja lapun "welcome, sofia". Suloista! Huoneestamme löysimme lisäksi suklaata sekä ekstra peittoja ja lakanoita.

Täällä on satanut lähes koko viikonlopun. Lauantaina oli hellepäivä, mutta iltaa kohti ilma viileni ja illalla sai laittaa farkut ja pitkähihaisen päälle. Tänään on ollut harmaata ja pilvistä koko päivän. Nytkin sataa. On siis mainio hetki käpertyä teekupposen ja hyvän kirjan kanssa viltin alle rentoutumaan.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Asunnonmetsästys

Ihana vanha kämppikseni on tulossa takaisin amerikoista ylihuomenna! Olen niin iloinen! Viimeiset pari viikkoa olemme etsineet uutta asuntoa, mutta koska emme kumpikaan ole olleet Roomassa, on haku ollut hieman hankalaa. Eilen kuitenkin pääsin käymään yhdessä asunnossa ja taidamme ottaa sen. Meillä on kuitenkin vielä neuvottelut käynnissä, hinta nimittäin muuttui siitä mitä kuvittelimme vuokran olevan (no, olemmehan tekemisissä italialaisten kanssa). Asunto on kuitenkin erittäin tilava ja hyvällä paikalla. Toivotaan parasta että kaikki menee hyvin, ei jaksaisi enää tätä etsintäruljanssia kovin kauaa..

Viikonloppuna vietin ruotsalaisen ystäväni kanssa suomi-ruotsi-iltaa. Teimme lihapullia ja perunamuussia, ja söimme niitä puolukkahillon sekä kurkku-tomaattisalaatin kanssa. Kuuntelimme suomalaista ja ruotsalaista musiikkia, ikävöimme pohjolaa ja illan päätteeksi kävimme keskustan yöelämässä. Miten mukavaa!

Viime yönä oli viileää. Tai siis sillä tavalla viileää että sai vetäistä pussilakanan peitoksi. Tähän asti on täytynyt nukkua kuumuuden vuoksi ilman peitteitä. Syksy taitaa olla siis tulossa myös tänne etelään.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Paluu arkeen

CIAOO!! Kaksi kuukautta on kulunut viime kerrasta. Olen ollut lomalla, se on tarpeeksi hyvä syy, eikö vain?

Lyhyesti mitä tässä on tapahtunut:

* Asuntoautoilureissu oli mieletön! Cinque Terre, Nizza, Monaco, Fréjus, Saint-Tropez.. kaikki sujui muutamaa auton saamaa kolhua ja yhtä ryöstöä lukuunottamatta erinomaisesti. Hyvää ruokaa, aurinkoa ja rannalla makoilua, paljon naurua. Mitä muuta sitä voi toivoa?

* Viikko Sardiniassa sujui samalla kaavalla kuin Ranskan reissu; ruokaa, juomaa, aurinkoa, rentoutumista. Ei nähtävyyksiä.

* Suomen kaksi viikkoa sujuivat leppoisasti. Nautin maaseudun rauhasta, puhtaasta ilmasta, perheen ja ystävien seurasta. Niin ja grillimakkarasta sekä saunasta.

* Kolme viikkoa Etelä-Italiassa Calabriassa kruunasivat lomani. Illat tanssittiin jalat kipeiksi, päivät maattiin rannalla. Tutustuin paikallisiin, sain uusia kavereita, koin pienen lomaromanssin, söin viinirypäleitä suoraan pensaasta, näin aitoja mafiosoja (sekä kuulin karmeita tarinoita mitä ne tekevät toisilleen), ihastuin calabrialaiseen jäätelöön (tartufo di Pizzo Calabro), söin maailmanparasta tonnikalaa, opin puhumaan hieman calabrian murretta (siinä sivussa myös aika paljon enemmän italiaa) ja eksyin eräs perjantai-ilta paikalliseen karaokeiltaan (meno oli aivan kuin suoraan suomalaisesta pubista, olo oli erittäin kotoinen)... Tässä vain pieniä palasia kolmen viikon ajalta.

Nyt olen palannut Roomaan, arkeeni. Tavallaan odotin tätä jo kovastikin, koska tällä hetkellä tuntuu että tarvitsen elämääni taas rutiineja (ja myös hieman itsekuria). Mutta sehän kertoo vain siitä, että lomani oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Paluu arkeen tuntuu hyvältä, mutta samalla mieleni olisi tehnyt jatkaa etelässä oleskelua, edes pikkiriikkisen aikaa...