perjantai 23. huhtikuuta 2010

Mietteitä maaseudun rauhasta

Italian kiertue senkus jatkuu. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen matkustanut tuhansia kilometrejä ja sahannut Etelä- ja Pohjois-Italian väliä milloin minnekin. Vietin vajaan viikon Milanossa, kävin Genovassa (joka muuten on eri ihana kaupunki), Venetsiassa ja tällä hetkellä vietän aikaani Calabriassa, Etelä-Italiassa. Tuo edellisessä kirjoituksessani mainitsema "kevättä rinnassa" -tapaus on saanut elämän hieman muuttumaan. Tai oikeastaan aika paljonkin. Nykyään suurin osa ajastani kuluu täällä maaseudun rauhassa, kauniissa Calabriassa. Herään kukonlauluun (tosin siihen herään Roomassakin, uskokaa tai älkää mutta naapurillamme on kukko, ja asumme sentään Rooman keskustassa...), nautin auringosta ja meren suolaisesta tuoksusta, vuorimaisemista ja hyvästä ruuasta. Elämä on rentoa ja ihanaa!

Olen asustanut Italian maata nyt vuoden ja neljä kuukautta. Kielitaidossani koen edelleen olevan paljonkin parannettavaa, tosin italialaiset ystäväni sanovat että kehitystä tapahtuu koko ajan. Itse en sitä aina huomaa. Olen tottunut syömään lounasta kahdelta ja illallista yhdeksältä, en näe siinä enää mitään outoa että kahvi juodaan yleensä seisten ja baaritiskiin nojaillen, televisio-ohjelmista olen valikoinut suosikkini (jos se on mitenkään mahdollista ottaen huomioon Italian tv:n laatutason), tunnistan italialaisia julkisuuden henkilöitä, en enää ahdistu siitä että aikatauluja tai suunnitelmia ei tunneta tässä maassa, tai että nekin vähäiset suunnitelmat ja aikataulut joita tehdään muuttuvat ihan varmasti. Pieniä asioita, mutta nämä ovat niitä juttuja jotka saavat minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Kaikkeen sitä tottuu, jopa elämään Italiassa.