maanantai 5. tammikuuta 2009

Ensimmäinen arkipäivä

Nukuin yöni huonosti. Sen siitä saa, kun lorvailee sunnuntaiaamuna sängyssä pitkään ja torkkuu vielä iltapäivästä. Tällä keinolla estetään unen tulo sunnuntai-iltana takuuvarmasti. Juuri kun olin vaipumassa uneen, kuului mieletöntä huutoa, nopeaa puhetta ja kovia askelia. Äänessä taisi olla koko perhe, pientä poikaa myöten. Tottahan toki sitä sopii huutaa yhden aikaan yöllä niin paljon kuin haluaa. Rappukäytävässä. Toisaalta ei sen taida olla väliksi missä täällä talossa mekkaloi, äänet kuuluvat todella selkeästi joka paikasta. Ääniä on mukava kuunnella, ne kertovat että ympärillä on elämää ja ihmisiä. Yöllä saisivat kyllä olla hiljaa.

Tänään on ensimmäinen työpäiväni. Teen töitä suomalaiselle yritykselle täältä Roomasta käsin. Otin aamulla ensimmäistä kertaa yhteyttä toimistolle ja hyvin näytti yhteys toimivan. Mainiota! Tänään taitaa olla vielä aika rauhallinen päivä, loppuviikosta paneudun töihin paremmin. Kohta lähden ostamaan lounasta, en ole vielä päättänyt käynkö lähimmässä kahvilassa vai kävelenkö kaupalle asti, ja tulen tänne kotiin kokkailemaan. Ehkä saatan laittaa ruokaa kotona ja tehdä sen jälkeen lähiympäristöön pienen kävelylenkin. Aurinko paistaa ja ilma näyttää lämpöiselle.

2 kommenttia:

  1. Ciao bella! Oon lukenut nyt tänne asti ja sulla on tosi kiva tyyli kirjoittaa havainnoista. Mahtavaa, että voit olla töissä suomalaiselle yritykselle kotoa käsin. MÄKIN HALUN!!!
    Tuon aurinkolasiasian tulet vielä ymmärtämään. On se vaan niin, että ilma muuttuu hetkessä ja aurinko on todella voimakas, joten kivempi heittää lasit silmille kuin siristellä. Lasit olivat myös minun ensimmäisiä kummastuksen kohteita, hih!

    VastaaPoista
  2. Ciao! Kiitos kommentista, mukava että olet lukenut kirjoituksiani!

    VastaaPoista