Hei olen hengissä, vaikka viikkoon ei ole kuulunutkaan mitään (toisin kun kämppikseni, joka tekee pientä kuolemaa kovassa flunssassa)! Mutta minun osaltani ei siis mitään huolta. Tammikuu vaihtui helmikuuksi, ja tänne muutostani tuli kuluneeksi kuukausi. Nyt siis elän jo viidettä viikkoa täällä ikuisessa kaupungissa.
Italiaa olen opiskellut nyt kolme viikkoa ja olen oikeasti sitä mieltä, että kurssi on erittäin tehokas. Sanavarasto on karttunut kummasti. Kielioppi on tosin ollut tuttua ja helppoa tähän asti, mutta kertaus ei ole tehnyt yhtään pahaa. Asioin uskollisesti ja rohkeasti italiaksi minne sitten menenkin ja oli se sitten miten vaikeaa tahansa. Ei sitä muuten opi! Mutta kyllä sitä sai taas yksi päivä tuntea itsensä idiootiksi, kun ei vaan tajunnut nopeasta puheesta yhtään mitään. Mutta en vaihtanut englantiin, takosin vaan italian sanoja tiskille ja sain asiani hoidettua.
Mitään suurempaa ongelmaa ei ole ilmennyt, onneksi! Mitä nyt mieleeni tulee, niin yksi päivä jouduin tappelemaan ostamani maustepurkin kanssa. En sitten vain yksinkertaisesti ymmärtänyt kuinka se tulee avata. Otin siis sanakirjan ja sen kanssa kävin ohjeita läpi. Tosin tuo avuttomuus ei johtunut pelkästään kielitaidon puutteesta vaan myös siitä, että olen onneton avamaan asioita (ihan mitä tahansa, ovia, purkkeja, laatikoita, muovipusseja, paketteja...). Mutta siis sain kuitenkin maustepurkin auki, tosin loppujen lopuksi en ehkä kuitenkaan ihan niin kuin se olisi ollut tarkoitus avata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti