Kävin tänään työpäivän päätteeksi Santa Maria Maggioren kirkossa. En tiedä mikä minut sinne vei, tuli vain sellainen olo, että haluan paeta kaupungin hälyä hiljaiseen paikkaan. Istuin siellä muiden joukossa hetken, annoin ajatusten tulla ja mennä. Tunsin oloni hyväksi ja turvalliseksi.
Eräs mies meni ripittäytymään. Hänellä oli urheilukassi mukana.
Tummiin pukeutunut nainen polvistui alttarin ääressä, suuteli maata ja teki ristinmerkkejä.
Vanha nainen vapisi pienellä sivupenkillä, tuijotti kiihkeästi edessä olevaa pientä alttaria.
Viimeisellä penkkirivillä nukkui kulkuri.
Pitkiä käytäviä vaelteli aasialainen munkki.
Kaikki niin erilaisia, kaikki niin samalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti