Olen huomannut itsessäni mielenkiintoisen asian. Olen alkanut ajattelemaan italiaksi! Viime yönä yllätin itseni näkemällä jopa unta italiaksi. Tosin kielitaitoni ei riitä vielä kovin monimutkaisten ajatusten pohtimiseen tai unien näkemiseen, mutta silti. Enkä nyt tarkoita, että ajatusteni kieli olisi kokonaan vaihtunut, ei suinkaan. Ajatuksistani on vain tullut melkoinen kielien sekamelska; suomea, italiaa ja englantia.
Tänään on ollut aivan valtavan ihana päivä. Työkiireistä huolimatta varastin itselleni hetkisen ja kävin kävelyllä Villa Borghesessa. Puisto on suunniteltu 1600-luvun alussa, paavi Paavali V:n veljenpojalle, kardinaali Scipione Borgheselle. Puistoalue on valtava. En kiertänyt kuin hyvin pienen lenkin ja päätin, että seuraavana aurinkoisena lauantai- tai sunnuntaipäivänä otan kirjan ja eväät mukaan ja menen sinne viettämään aikaa. Nurmi vihersi, joillain paikoilla kukki pieniä päivänkakkaroita ja lemmikintapaisia sinisiä kukkia. Ihmiset olivat liikkeellä koirineen ja lapsineen, jotkut kuntoilivat ja juoksivat kumpuilevassa maastossa. Aurinko lämmitti niin, että melkein otin takin pois. Muutamat hurjat olivat T-paitasillaan. Päivässä oli hippusen verran kevättä.
Oih, oon kateellinen. Täällä Suomessa rämmitään vielä lumessa takit päällä.
VastaaPoista