Nukuin niin pitkään kuin unta riitti, ja riittihän sitä. Nukuin ensimmäisen yöni levollisesti ja makoisasti. Nousin ylös kymmenen aikaan ja kävin napsauttamassa kylpyhuoneesta lämpöisen veden päälle. Ja sitten odottelin vielä tunnin, että vesi lämpiää. Lueskelin kirjaa ja söin makeaa marjajugurttia huopaan kääriytyneenä (en ymmärrä miksi lämmintä vettä ei voi tulla aina, että pitää erikseen painaa nappia ja odotella vähintään tunti!). Suihkun jälkeen olin valmis kohtaamaan kaupungin.
Poikkesin matkalla metrolle lähikahvilassa siemaisemassa kupposen espressoa. Kaupat olivat täynnä ihmisiä, alennusmyynnit ovat juuri menossa. Löysin ihania vaatteita ja hullaannuinkin jo tuhlaamaan rahojani muutamaan paitaan. Kävelin Piazza di Spagnalle, josta jatkoin matkaa Via Condottia pitkin. Selkääni pitkin meni kylmiä väreitä, kun näin kaikki Cuccin, Armanin ja Luis Vuittonin liikkeet.
Ihmiset ovat todella tyylikkään näköisiä. Tosin eräs asia minua huvittaa näiden pukeutumisessa. Tosi moni käyttää aurinkolaseja, vaikka taivas on pilvessä, aurinkoa ei näy ja on hämärää! Kaiketi kyseessä on jokin tyyliseikka, jota en vielä ymmärrä. Odotellaan siis sitä päivää, kun minäkään en lähde minnekään ilman aurinkolaseja nenälläni.
Kävin nopeasti myös Vatikaanin aukiolla. Vatikaanin ympärillä on pieniä kojuja ja kioskeja, missä myydään ruokaa ja juomista. Olin täällä viimeksi kesällä ja muistan mistä kojusta ostin pizzapalasen ja limsan. Tunnistin kioskin ja jopa sen myyjän. Minun tuli hyvä mieli. Tunnistin yhden ihmisen kasvot miljoonakaupungissa, tunsin oloni turvalliseksi.
Tämä on nyt minun kotikaupunkini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti