Kokeilin uutta kävelytyyliä, ja se todella kannatti. Kävelin hitaasti, katselin ympärilleni, en ohittanut ihmisiä silloin kun olisin halunnut, vaan silloin kun pystyin (tai olin ohittamatta kokonaan), kehtasin jopa pysähdellä! Havaitsin asioita tällä tavalla kävellen ihan toisella tapaa.
Kävelyni tein eilen, iltapäivällä töiden jälkeen, kuten tavakseni on tullut. Ensiksi kävin Pantheonin lähellä olevassa kahvilassa, jossa saa opaskirjan mukaan Rooman parasta espressoa. Tätä en tiennyt aikaisemmin, ihmekös kahvi maistuikin niin hyvälle! On vain harmillista, että olen aina ollut niin myöhään liikenteessä. Haluaisin kovasti juoda cappuccinoa, mutta se ei ole suotavaa aamupäivän jälkeen. Noudatan kuuliaisesti tätä ihmeellistä sääntöä, ja ryystän siis iltapäiväkahviksi sen pienen kupposen vahvaa espressoa. Hyvää sekin on!
Kahvin jälkeen jatkoin kävelyäni rauhassa Piazza della Rotondan ympäristössä. Näin paloautossa tupakkaa polttavia palomiehiä, eksyksissä olevan perheen, pienen pizzerian jossa leipuri pyöritteli taikinapalloja ilmiselvällä rakkaudella, kauniita antiikkikoruja ja aivan valloittavan ihanan kirjakaupan. Kävin kaupassa sisällä, siellä oli aivan uskomaton tunnelma! Kenkäni kopisivat kivilattiaa vasten hiljaisella soivan jazzin tahtiin, tiskin takana oleva kaljupäinen mies huikkasi ciao, ja jatkoi kirjansa lukemista. Kuljin pienen kaupan hyllyjen välissä, otin kirjan sieltä, toisen täältä. Selailin, ihastelin, katselin kansia, haistelin tuoksuja. Ihastuin paikkaan suunnattomasti. Ja mikä parasta, kirjat olivat englanninkielisiä. Mukaani ei tosin tällä kertaa tarttunut yhtään kirjaa, mutta palaan sinne aivan varmasti vielä joku päivä.
Hiljaa ja rauhassa kävellen löysin siis oikean aarteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti